6. toukokuuta 2017

MIKSI PITÄÄ SELITTÄÄ?


Heippa! :-)

On taas hetki kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin täne, olen tietoisesti taas vähän ottanut etäisyyttä koko tähän blogi-asiaan ja kävi jopa mielessä lopettaa homma (jälleen kerran) kokonaan. Kuitenkin kun mietin asiaa, niin päätin, etten ole vielä valmis heittämään kirvestä järveen tai miten se nyt menikään. Ainoa, mikä vähän harmittaa on edelleen se, että blogini tuodaan aina esille jollain tavalla. Se on tavallaan jännä, koska todella monella on nykyään blogi, mutta se silti tuntuu herättävän mielenkiintoa lähes kaikissa. Eikä kyse ole edes siitä, etteikö asiasta saisi mainita, tottakai saa, itsehän mainostan blogiani esimerksiksi Facebookissa ja Instagramissa, mutta en haluaisi, että blogi määrittää sitä, kuka olen. Tuntuu, etteivät kaikki ihan ymmärrä, että vaikka kirjoitankin tätä, niin se ei ole kaikki mitä olen. Asiaa on hankala selittää, mutta tuntuu, että ihmiset alkavat keskittyä liikaa blogi-Veeraan, kuin oikeaan Veeraan ja vaikka kyseessä on sinällään sama henkilö, niin ei kuitenkaan ole. Tämä on siistitty ja siloteltu versio minusta. 


Mennään kuitenkin itse otsikon aiheeseen. 
Olen jo hetken aikaa miettinyt tuota asiaa, että miksi tarvitsee aina niin paljon selitellä tiettyjä valintoja ja toisia ei sitten juurikaan. Otetaan esimerkiksi vaikka alkoholi. Jos et juo alkoholia, juodut jatkuvasti selittämään miksi et juo (ainakin näin olen kuullut, itse toki juon, niin en osaa tarkemmin sanoa), mutta juuri koskaan ei tarvitse selittää miksi juo. Tuntuu, että ainoa hyväksyttävä syy olla juomatta, on se että on raskaana. Tai paraneva alkoholisti. Tosin en tiedä kuinka paljon sitä haluaa ympäri kyliä huudella. 

Ne, jotka ovat tekstejäni lukeneet viimeaikoina, ovat ehkä huomanneet sanan "vegaani" vilahdelleen siellä täällä, enemmän tai vähemmän. Pitää kuitenkin nyt korostaa, että ei, en ole vegaani. Haluaisinko olla? Kyllä! Ja suurimman osan ajasta syön vegaanista ruokaa ja olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota mitä kosmetiikkatuotteita esimerkiksi käytän. 
Miksi en sitten ole vegaani, vaikka haluaisin?
Koska en jaksa sitä selittämistä. Miksi et syö lihaa? Luuletko pärjääväsi pelkällä kasvisravinnolla? Liha on hyvää, miten voit olla ilman sitä?
Eli en ole puhunut asiasta juurikaan. Voin kertoa, että mieheni ei ollut innostunut asiasta :-D Hän kuitenkin hyväksyy sen, luultavasti lähinnä siksi, että minä teen aina ruaan, joten jos hän alkaa valittaa, saa sitten itse kokata, haha! 

Kun menemmä illan istujaisiin, syön kyllä juustoa ja muita maitotuotteita, jos ei ole muita vaihtoehtoja tai sitten olen syömättä, jos siltä tuntuu. Mutta lähes tulkoon aina syön, koska en halua selittää. Ehkä koska en oikein itsekään tiedä miksi en halua syödä enää lihaa.
En oikeastaan koskaan ole pitänyt lihasta. Se on aina tuntunut vastenmieliseltä syödä eläimen lihaksia, maksaa, mitä ikinä. Teininä en syönyt punaista lihaa, enkä siipikarjaa, se oli kai aatteellista toimintaa jollain tasolla. Kalaa söin. Kala on aina ollut minulle sellainen hyväksyttävä lihan syönnin muoto, koska kalat on todella rumia. Mutta opinkin tässä muutamia viikkoja sitten, että se saattaakin olla se pahin asia, mitä voi tehdä, mutta palataan siihen vielä myöhemmin. 


Olen itseasiassa muuten pärjännyt yllättävän hyvin pelkällä kasvisravinnolla, ottaen huomioon, etten myöskään syö viljoja, koska ne eivät sovi ollenkaan vatsalleni. Siirtyminen kasvisravintoon oli hyvin helppoa osaksi senkin takia, etten tosiaan ole koskaan ollut mikään meat lover. Tietysti se, mikä on ollut vaikeinta, on ollut juustot. Kasvisjuustot ovat aivan hirveitä! En tiedä kuka niitä pystyy syömään. Mutta toisaalta en usko ihan täyteen ehdottomuuteenkaan. Kyllä sitä voi mitä tahansa syödä, kunhan suurimman osan ajasta tekee hyviä valintoja. Tosin silloin ei voi itseään kutsua vegaaniksi, koska ei ole sitä, mutta en oikeastaan edes pyri siihen tietoisesti.

Miten kaikki sitten alkoi? Mulla on vain yksi sana, Cowspiracy! Kyllä, se dokumentti Netflixissä. Kun ensimmäisen kerran katsoin sen, mietin, että ehkä pitäisi alkaa kasvisyöjäksi. En kuitenkaan juurikaan muuttanut mitään omassa elämässäni. Katsottuani dokumentin toisen kerran, ajatuksen kanssa, olin täysin varma, että se vain on asia, joka on tehtävä. Kolmannen kerran jälkeen aloin jo saamaan hieman maanisia piirteitä, joten totesin, että on varmaan parasta hieman rauhoittua. Kannattaa muuten katsoa  kyseinen dokumentti. Jos se ei millään tavalla saa miettimään omia ruokailutottumuksia, niin sinussa on jotain pahasti vialla, haha! Ei vaan oikeasti, silloin on pakko olla jotain vialla. 


Minusta etenkin mielenkiintoista oli se, että kun katsoin dokumenttia, etenkin valtamerien tilanne sai aikaan todella ison tunnekuohun ja väänsin jopa pari kyyneltä siinä sohvan nurkassa. Ehkä se osui liian lähelle. Olen aina perustellut kalan syömistä sillä, että ne tosiaan ovat rumia ja limaisia, sekä haisevia, enkä ole ikinä suonut pienintäkään ajatusta sille. miten kalat vaikuttavat meriin ja että kalojakin liikakalastetaan jatkuvasti, ja usein myös verkkoon joutuvat sinne kuulumattomat meren asukit, kuten hait ja delfiinit. Eihän niitä sieltä tonnikalojen seasta takaisin mereen palauteta. Ne kuolevat. Se oli aika shokki minulle. 

Toinen asia, mikä vaikutti vahvasti, oli sademetsät ja erityisesti niiden hakkuut, jotta saadaan lisää laiduntilaa karjataloudelle. Sekin pysäytti. Joten siksi päätin, että jos minä, yksi ihminen voin oikeasti auttaa vain sillä, etten syö lihaa tai maitotuotteita, niin miksi en tekisi niin? Se on hyvin pieni uhraus, minkä voi tehdä maapallon hyväksi.


En voi tietysti syyttää yhtä dokumenttia hullutuksistani, luulen että tämä alkoi jo paljon aikaisemmin, luultavasti jo silloin kun sain ensimmäisen oman koirani. Muistan kyllä miten kummalta tuntui, että voin syödä jotain eläintä, joka voisi hyvin olla vaikka koira, koska mikä ero koirassa ja lehmässä oikeastaan on? Lihaa kumpikin. Ja kyllähän koiria syödään joissain kulttuureissa ja se on ihan normaalia. Felix saattoi myös vaikuttaa asiaan, tai olen lähes varma, että vaikuttikin. Samalla tavalla kuin ensimmäinen koiranikin. 
Jotenkin matkan varralle aattellisuus hävisi, tippui kyydistä, pois kaiken muun tieltä. Tietynlainen mustavalkoisuus lähti ajattelusta, mikä ei aina ole pelkästään hyvä. Jos vain ajattelee kaiken ympäripyöreästi, niin se päättyy siihen, ettei oikeastaan ole mielipiteitä tai ideologiaa. On vaan ja elää, täysin hajuttomasti ja mauttomasti. Niin itse tein pitkään. Nyt kuitenkin tunnen, että vaikka en haluakaan selitellä omia valintoja sen suureemmin (siis ainakaan sellaisia, jotka eivät satuta ketään), niin olen kuitenkin valmiimpi ottamaan vastaan ärsytyksen tunteita ja jopa olemaan hankala.

Tämä aihe on todella ärsyttävä, tiedän. Tuntuu, että syytellän ja jos et ala kasvissyöjäksi, sillä tuhoat maapallon. Siksi täytyykin korostaa, että kyse on vain minusta. Siksi en halua keskustella asiasta erityisesti. En halua riidellä, enkä halua, että minun takiani nähdään (enempää) vaivaa kuin mitä jo tällä hetkellä nähdään gluteenittomuuden takia. Toinen asia on myös se, etten halua leimaantua. Toki niin tulee käymään. Miehenikin sanoo minua jo hulluksi hipiksi, vaikka se ei varmasti ole ensimmäineinen mielikuva, mikä minusta tulee, kun minut tapaa ensimmäistä kertaa. Tämän teksin jälkeen sekin tosin voi muuttua ja tästä löydämme syyn myös tämän tekstin ensimmäiselle kappaleelle. Olen edelleen paljon muuta, kuin mitä kirjoitan.
Täytyy kuitenkin muistaa, että täällä eletään itseään varten ja ne asiat, mitkä ovat itselle ne kaikista tärkeimmät, ovat ne joista kannattaa pitää kiinni, vaikka se olisi kuinka epämukavaa tahansa, itselle ja muille. 

-V

*all the links in this text are ad links

12 kommenttia:

Thank you for sharing your thoughts. I will answer asap :)